Innostus ja uteliaisuus ruokaa kohtaan, kaikissa muodoissaan, on ollut minussa aina, mutta jotenkin viime kuukausina se on saanut ihan uusia kierroksia. Kokkailu, uuden oppiminen, ostosten tekeminen, syöminen, maistelu, ruuan ajattelu, katselu (tai Australian Masterchefin tiiraus), siitä lukeminen, ruoka-aiheisten podcastien-kuuntelu, kokkausten suunnittelu, menneiden makuelämysten fiilistely ja reseptikokeilujen ”arvostelu”, jonkun ihanan ruokajutun odottaminen.. Niin monia muotoja, mutta kaiken keskiössä – ruoka, maut, nautinto. Todellakin, elän syödäkseni, en syö elääkseni.

Intohimon voima syntyy ilosta. Ilosta, jonka ruoka, raaka-aineet & kokkaus kaikissa sävyissään tuo. Ruoka ja syöminen ovat läsnä arjessa ja juhlassa. Näistä ensimmäinen innostaa minua eniten ja voi vitsit miten pienet asiat voivatkaan tuoda niin isoa iloa päivään. Esimerkiksi, usein tunnelmoin jo edellisenä iltana, kuinka aamulla saan mennä frutteriaan vihannes- ja hedelmäostoksille. Mitähän siellä on? Mitä kaikkea pitääkään ostaa? Mitä reseptejä mietitty, mitä kaikkea tarvitaan? Sama juttu on Suomessakin. Ostosten teko, kuulostaa pieneltä, mutta tuo isoa iloa ihmetellä sitä värien, laatujen ja muotojen loistoa – ja että minä vielä saan napata niitä ihanuuksia mukaani, maistaa, kokata ja loihtia. Täällä asiaan liittyy vielä jutustelu kauppiaiden kanssa, reseptien vaihto, Suomen ja Italian ruokakulttuureiden vertailu.. Pari viikkoa sitten satuin ostoksille yhtä aikaa vanhemman pariskunnan kanssa kun he ihmettelivät, että mikäs tuo on ja osoittivat passionhedelmää. Työntekijät kertoivat, mikä hedelmä kyseessä ja kohta siinä yhdessä ringissä maisteltiin hedelmiä ja jaettiin ideoita, mihin kaikkeen hedelmää voikaan hyödyntää. Pariskunta yllättyi hedelmän makean kirpsakasta mausta, ihastui ja ostin pussillisen. Mikä ihana hetki! Toisaalta taas suunnittelu – mitäs tänään syötäisiin? Entäs maistaminen, kaikki maut, rakenteet, lämpötilat ja tuntumat, jotka täyttävät suun ja räjäyttävät kaikki aistit? Ja ja ja..

Ruoka on kuin tutkimusmatka, jonka kohteena voi olla monimutkainen reseptiikka, uuden kokeilu tai kaikessa kauneudessaan kesän ensimmäinen maasta vedetty porkkana. Jokainen kiehtoo täydellisesti. Makumatkoja on siis pieniä ja suuria, ja kaiken kokoiset ovat yhtä merkityksellisiä. Ruokajutut liittyvät paljon myös tunteisiin – se mitä haluaa kokata, mikä inspiroi, riippuu paljon hetken fiiliksestä. Välillä se on maailman yksinkertaisin pestopasta, mikä on parasta, kun taas toisinaan tuntien seikkailu keittiössä kohti ateriaa on se, mitä tarvitsen. Ruoka on myös pakomatka. Kun on puuhaa, kiirusta ja paljon mielessä, keittiö on usein se paikka, jossa ylimääräinen kohina häviää. Se on alue, jossa voi keskittyä raaka-aineisiin, makuihin ja kokkausmeininkiin, kaikki muu vain unohtuu. Kun esimerkiksi seuraa tiettyä reseptiä, antaa kaiken keskittymisen leikkaamiselle, keittämiselle, hauduttamiselle ja marinoimiselle, kyllä siinä vaan mieli kevenee. Toisaalta välillä illallinen ravintolassa hyvässä seurassa on ihana spesiaalihetki normiarjen keskellä! Ravintolassakin fiiliksellä on väliä. Välillä simppeli, runsas ja maukas ruoka ilman kunnon kikkoja on juuri sitä, mitä tarvitsee, kun taas toisinaan on ihana ällistyä tai tunnelmoida menukokonaisuuksien äärellä. Se, mikä sopii mihinkin hetkeen, riippuu fiiliksen lisäksi myös seurasta – halutaanko lähteä huikealle makumatkalle maistelemaan vai onko kyse enemmänkin rennosta istuskelusta, jossa ruuan lisäksi pääpaino on puheensorinalla, naurulla ja kilistelyllä. Kaikelle on paikkansa, ehdottomasti.

Jakaminen & ilon tuottaminen toisille. Tässä myös yksi ruuan kohokohdista. Se, kuinka ruualla voi tuoda iloa muille. On niin kivaa kokata jolle kulle muulle tai porukalle, touhuta tarjoilut pippaloihin. Nähdä kun joku toinen nauttii siitä, mitä olet omilla kätösilläsi loihtinut. Viime kuukausina olen sattuneista syistä kokkaillut pääasiassa kahden hengen illallisia, miulle ja Aapolle, mutta haaveilen kovasti myös siitä, kuinka voimme kutsua ystäviä kylään ja viettää iltaa hyvän ruuan äärellä. Se, että toinen sanoo, että onpa hyvää tai osallistuu makujen analysointiin, on ihanaa. Toisaalta on myös mieletön juttu, miten ruuan ympärillä jaetaan yhdessä tosi paljon – iloa, surua, ohikiitäviä hetkiä, pitkiä koko illan kestäviä illallisia..

Nautinto. Ruoka valjastaa kaikki aistit käyttöön – maistamme, näemme, tunnemme, kuulemme. Koemme. Nautinto voi olla suoraan pussista suuhun napatussa maailman makeimmassa viikunassa tai täydellisessä ravintolaillallisessa, tiistai-illan ruuan kokkaamisessa tai mökkiaamiaisella. Pitkät aamiaiset, ah! Cornetto ja cappuccino lähikahvilassa.  Niin monia tilanteita, tapoja ja hetkiä, kaikki täynnä ruoka-onnea!

Mutkattomuus ja aitous. Italia-elämä on opettanut kokkauksesta (ja elämästä) paljon, päällimmäisinä oivalluksina kaksi asiaa. Vähemmän on enemmän & raaka-aineiden laatu ratkaisee. Selkeät ja simppelit makupommit kiinnostavat ”tässä nyt on kaikenlaista”-virityksiä enemmän. Leipä-anjovis-tomaatti-valkosipuli-oliiviöljy. Vaalea balsamico-suola-pippuri-oliiviöljy. Tomaattikastike-pasta. Margharita-pizza. Yksinkertaista kaikki, mutta niin hyvää ja täynnä makua! Koen, että olen oppinut kunnioittamaan raaka-aineita sellaisenaan. Olen oppinut korostamaan makuja pienillä kikoilla, löytänyt makupareja, jotka tuovat aineksista ihan uutta esiin ja toisaalta taas jättänyt tekemättä jotain, mikä ennen oli vakio.

Keittiössä tapahtuu niin monenlaista. On ihanaa ja kutkuttavaa kokeilla uutta reseptiä – jännittää onnistuuko, oivaltaa uusi tekniikka tai kikka, mitä vain! Välillä sitä ei onnistu ja voi todeta, että jotkut asiat kannattaa vaan jättää viisaammille. Sellainen on esimerkiksi mustekala, myöskään tuoreisiin simpukoihin en ole vielä kotikeittiössä uskaltanut kotona. Toisaalta on myös ihanaa kun ottaa haltuun omia lempparireseptejä – enää niitä tehdessä ei tarvitse tiirata reseptiä, voi vaan antaa mennä ja saa niitä upeita fiiliksiä, kun määrät voi vaan heittää kattilaan tuntuman mukaan. Ja joskushan vaan on ihana tehdä uunipuuro, tai lämppäreitä! Täytyy sanoa, että täällä välillä ikävöin täydellistä voileipää. Siis ihan sellaista ruisleipä-voi-juusto. Ehkä kurkkua tai tomaattia. Täydellisyyttä.

Tämän hetkisiä suosikkireseptejä ovat erilaiset raikkaat ja runsaat salaatit (täällä nyt päivisin +35, joten kuuma ruoka keskellä päivää ei oikein houkuta), lasagne, sitruunarisotto ja piadinat eli italialaiset ”tortillat”. Piadina on italialainen ”ohut leipä”, joka on yleensä tehty ihan perusaineksista: vehnäjauhoja, vettä, suolaa, leivinjauhetta, öljyä.. Täällä Italiassa ostamme yleensä piadinat valmiina kaupasta, mutta pohjat on kyllä helppo leipaista itsekin esimerkiksi tällä reseptillä. Toisaalta, jos haluaa päästä helpolla, uskoisin että esimerkiksi ohuet rieskat voisivat toimia myös antaa kivaa Suomi-twistiä, mutta tortillapohjia en tähän sotkisi. Tässä resepti kokonaisuudessaan:

ITALIALAISET PIADINAT

Piadina-pohjia (1-2 ruokailijaa kohti)

400 g tomaattisosetta (täyttä tavaraa)
4 valkosipulin kynttä
1 sipuli / pari kevätsipulia varsineen
suolaa
pippuria
basilikaa

kesäkurpitsaa
paprikaa

pikkutomaatteja
(vaaleaa balsamicoa)

mozzarellaa (jos saatavilla: mozzarella di bufala)
parmankinkkua / bresaolaa tai muuta italialaista lihaa tai kasvisversioon voisi kesäkurpitsan ja paprikan lisäksi heittää vaikka ihanaa munakoisoa

  1. Aloita tomaattikastikkeesta. Kuumenna kattila/ kasari, lorauta pohjalle öljyä ja lisää silputut valkosipulit ja sipulit pannulle. Sekoita. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää tomaattisoosi, sokeria, suolaa, pippuria ja sekoittele. Anna hautua – mitä pidempään, sen parempi. Lopussa heitä joukkoon tuoretta basilikaa. Kastike saa tosiaan porista koko kokkailun ajan.
  2. Pilko paprikat ja kesäkurpitsat paloiksi. Kuumenna pannu, lorauta oliiviöljyä ja lisää kasvikset pannulle. Paistele niin, että kasvikset hieman pehmenevät ja saavat väriä, mutta mitään löllöjä ei pidä olla. Lopuksi mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Leikkaa pikkutomaatit puoliksi ja mausta oliiviöljyllä, hyppysellä sokeria, vaaleaa balsamicoa, suolaa ja pippuria.
  4. Pilko tai revi mozzarella paloiksi. Asettele prosciutto tai mitä lihaa sinulla onkaan lautaselle. Idea on, että kaikki voivat sitten itse täyttää oman piadinansa haluamallaan tavalla!
  5. Kun kaikki ainesosat ovat valmiina, aseta piadina lautaselle (jos valmiit, lämmitä vähän), levitä päällä tomaattisoosia ja asettele sitten puolikkaalle piadinalle kasviksia, tomaattia, mozzarellaa & prosciuttoa. Laita kiinni. Buon appetito!

Vaikka piadinoissa on vähän valmisteltavaa, on kokkailu simppeliä ja piadinat hurjan maukkaita ja herkullisia – ainakin meistä. Eli vahva suositus!

Tällä hetkellä nautiskelen Italian kesän sesonkiraaka-aineista, mutta samalla jo makustelen sitä, että pian pääsen Suomessa torille! Edessä on myös ihana marjaralli ja kyllähän tässä on kiva jo suunnitella kuukauden päässä häämöttävän mökkireissun menua. Juhlat suussa – juhlat sielussa. Nyt, huomenna ja ihan aina. NAM!

Herkullista viikonloppua,

Tiikku